Lukijat

12. toukokuuta 2015

Sinä päivänä

Sinä päivänä tuuli taivutti puut sateenkaariksi,
sinä päivänä tuuli imeytyi takin lävitse sydämeeni
värisytti ja lämmitti yhtä aikaa.
Sinä päivänä päätettiin toteuttaa jokaikinen maailman unelma,
valloittaa maailma ja meret.
Sinä päivänä sinä tulit.

Sinä päivänä kävelin jokirannassa maha täynnä perhosia,
vihreä kaulahuivi liehui tuulessa viittana,
ja kengät kopisivat vasten mukulakivikatua.
En vielä tuntenut sinua.
Tiesin odottaa sinua lehmuksen alla
Aurasillan kupeessa.
Sinä päivänä astuin sinisten silmiesi alle,
katselin punertavaa sänkeäsi sillan toiselta puolelta.
Ihailin heijastustasi kuivuneista kyyneleistäni. 
Enkä sinä päivänä vielä tiennyt,
miten puut taipuivat tuulessa sateenkaariksi,
ja sydämeni sinuksi.

3. toukokuuta 2015

Minä mietin

Mietin miltä kaikki näyttää puiden latvasta.
Jokirannan kuhina
käsikädessä kulkevat ihmiset
joutsenet kaulakkain aurajoessa.

Mietin miltä kaikki kuulostaa öisiltä katoilta.
Hiljaiset suudelmat,
toisiinsa puristuvat kädet,
poskilta valuvat kyyneleet.
Hiljaiset tunnit.

Miltä lumisade tuntuu kasvoilla,
yössä kiitävillä siivillä.