Päiväkirjasta 17.2.2014
Kuin orvokit,
jotka avautuvat aamulla sokeille silmille,
puiden huuto kuuluu kuulemattomille korville.
Tunteet lentävät kasvottomien kivien kasvoille.
Toisella puolella piha-aitoja ihmisten kukkameri,
hekin istuttavat kevätsipuleita omiin puutarhoihinsa.
Ketä yrität huijata,
pihapensaan aikainen pihlajanmarja?
Tämä on tätä ja kasvaminen sattuu
lopulta sinäkin vain vuodatat mehusi kattiloihin.
Kuinka voisit tunteitasi piilottaa,
kirpeän punasi taakse?
Miten voisit piiloutua,
kirsikkapuun oksa?
Kipusi ja oikkusi eivät katoa,
ne puhkeavat kukkaan joka kevät.
Ne menevät piiloon,
palaavat uudestaan vuosi vuodelta
loistokkaammin hohtaen.
Oi! Aivan ihana runo, raikas ja toiveikas, vaikka siltikin hitusen haikea. Hauska ja kekseliäs otsikkokin tällä on. Tykkään kovasti! ♥
VastaaPoistaKiitos! :> ♥
Poista