Oranssinpunaista kynsilakkaa

Päiväkirjasta 21.2.2012

Oranssinpunaista kynsilakkaa.
Kynsiin sitä,
ja kipu lakkaa,
tai ainakin laimenee,
ja lievitty.
Elämä punartuu,
avartuu,
ja selkiytyy.



Laitan käteni peiliin,
ja pullotan kyyneleeni pulloon.
Katson minua,
siipieni lasta.
Leijailen lentoon.
Peilin vanki,
pieni surujen lapsi.
Pieni kivi Saharassa,
elon erämaassa,
loputtomassa.



Olet käytäntö
x=y.
Funktio ilman ratkaisua,
pilvi ilman varjoa.
x+y=z
Teoriaa,
utopiaa,
avaraa,
liian viileänä puhaltavaa tuulta.