Suljettuja ovia, uusia alkuja ja onnea

31.3.2012 MUOKATTU 14.12.2014

Suljen vanhan luvun,
vanha ovi perässäni kii
painuu, tummuu.
Riisun yltäni surupuvun,
riekaleisen, pitsisen.
Katseen siirrän oveen valkoiseen
joka kuiskinut on koko yön.
Aina vain vaihtaen katseeni suuntaa.
Maailmanpyörä pyörii silmissäni.
Kuin tuo kiiltävä ovi edessäni
vain sumuinen harha ois.
Nyt on rohkeus,
on tahto ja voima
katseessa uusi värivalikoima.
Painan kahvan alas
ja lähetän terveiset pullopostilla taivaaseen.

---

Antaa sataa,
sitä onnea.
Sitä uutta,
vahvaa,
kestävämpää.
Joka ei horju tuulessa,
murene roudasta.

---
Käsivarsillesi,
jäi suuri luku elämästäni.
Olit hyvää valveunta,
lyhyt nautinto,
toisaalta ikuinen yö.
Luulin enemmän,
mutta hetki kestikin vähemmän:
se oli ahdistus,
lopussa hapan
ja niin karvas maku suussa.
Se oli myös tuoksu
sateen jälkeen.
Märkä asfaltti,
hellepäivänä.
Olit ensimmäinen kuvitelma,
yksi miljoonasta