Keltainen talo auringossa,
ajan lukitsemat ovet
vuosien tyhjentämät huoneet.
Iltapäivän valossa,
valkoisten syreenien varjossa.
Sisältä, ulkoa, pala palalta
murtuu katkeraan tuuleen.
säröisistä ikkunoista ei paista kodin onni.
Murheista, huolista, suruista leivotut leivät
täyttävät leivinuunin.
Kaikki vuosien todistamat elämät
katoavat piha-aittojen sammaleisiin kattoihin.
Portaita eivät nouse enää
aamuvarhaiset askeleet.
Harmailla puulattioilla ei kuulu kuiskauksia
yön hiljaisina tunteina.
Pönttöuuneissa vaikertavat murheet
levysoittimella pyörii aina Elaine Page.
Pihan omenapuut kuiviksi varttuneet,
peltojen kullat muualle muuttaneet.
Syreenitkin syksyyn kadonneet.
Ei nouse, ei laske kuu, tähdet ylitse katonharjan.
Ei kuiski elämää
hiekkateiden varteen unohtunut aurinko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti