Uneton solitude

Suurin osa runojeni inspiraatiosta tulee luonnosta ja musiikista. Joskus inspiroidun toisten kirjoittamista runoista, vieraista kielistä tai pelkistä kuvista. Yö ja varhainen aamu ovat minulle monellakin tapaa kirjoittamisen kannalta hedelmällisintä aikaa. Tämän runon inspiraatio on tullut hyvinkin monesta lähteestä.

Olen kehittynyt "runoilijana" mielestäni suhteellisen paljon muutaman vuoden hiljaiselon aikana. En enää niinkään kirjoita sitä, mitä mieleen tulee, vaan nyt pohdin enemmän sitä, mitä haluan sanoa: miten sen haluan sanoa kielikuvin, metaforin, metonymioin, symbolein, miten voin luoda uusia yhteyksiä sanojen välille ja saada mahdollisen lukijan ajattelemaan runoa tai tuotosta muutenkin, kuin vain pintapuolisena raapaisuna sanahelinään. Osaatko sanoa, mitä tässä runossa haen takaa tai mistä olen inspiroitunut?

Yksin,

ulvon romminmakuista kuuta
taustalla solitude.

Harmaiden susien joukossa lampaita,

jotka hyppivät ylitse kerrostalon korkuisten aitojen.
Yksi lammas, toinen hammas, kolmas tanssii.

Kädessäni kristallilasi ja -kannu,
avain untuvaisille saarille on jossain kannun pohjalla.

Sylini täynnä yksinäisyyden kuisketta,
lakanat henkivät yöhön kylmää kosteutta.

Marchand de sable.
Hän ei enää tule tänne.

Älä siis sinäkään enää ujuttaudu uniini,

korviini ja mieleeni.

Olen yksin,

ja tämän irvokkaan näytelmän ohjelmistossa 
rumbaa kultainen kuu.