Minulla on ajatus

Minulla on ajatus. 
Ajatus siitä, että ikävöin sinua. 
         Jotain mustaa ja valkoista josta tulikin harmaata.
En halua avata muistojen ovia
  tai oikeastaan en halua ajatella -
            jokainen ajatus on auton alle jäämistä. 

Lihaksiin sattuu,
Nipsukin puhui psykosomaattisesta kivusta.
Niin monta kysymystä. 
Ilmaan jää vain vaiettuja lauseita
elefantteja eteisiin -
           pidin sisälläni kaiken... 
Hukkasin kenkäni ja lopulta astuin tyhjään huoneeseen.
Aamulla jäljellä kahlitseva ikävä
aggressivinen apina joka repii auki vanhoja patoja.
                        Enää aurinko on syy miksi hymyilen. 
Yritän haukata sen, jotta edes jokin lämmittäisi sisällä. 
Jäljellä kaksi verhotonta ikkunaa ja iloton puolikuu.

En jaksa nousta aamulla, jos aurinko ei lämmitä. 
Sinä olit kerran aurinko valtameren toisella laidalla, 
ja silloin seinillä oli kurpitsoja. 
Pöydällä suolasiroitin ja pippuria
                                    katseesi kuohusi niidenki ylitse.
Sinä olit inhimillisin olento ravintolassa, 
                     vaikket puhunutkaan italiaa
                vain ranskaa humalassa.
Sinä olit askeleeni jokirannassa. 
Sinä olit lähelläni, välissä vain paitasi napit. 
Joskus soudit merien yli
                             eilen soudit takaisin,
Yön kajossa pienentyvä selkäsi
 ja avaruuteen katoavat sanasi.





Liittyy tähän: x

Eilisen lapsia

Vielä eilen
Hänellä oli maailman levyinen hymy.
Pellavaisissa hiuksissaan hänellä oli kaikki
maailman ilot, onnet ja perhoset.
Nyt mustista takuista roikkuu myrkynvihreitä kyykäärmeitä.

Vielä eilen
hänellä oli hauraissa lasikäsissään 
sateenkaarena kotipihan keväänkukkia
nyt vain poltettuja tupakantumppeja,
ranteiden jokien ympärille tarttuneet
syvät elämänkuohujen viillot.

Vielä eilen
oli hänellä yllään punainen yöpaita
hiuksiaan kampaava niiskuneiti.
Nyt on verkkosukkahousuihin tarttunut
aikaisen aikuisuuden alakulo.

Vielä eilen
hän ihmetteli jokaista lintua ja oravaa
ja nauroi jokaiselle toukalle maassa.
Nyt sylkee hän kasvoilleni myrkkyä ja toukkia
rikkoo idylliä yksi kerrallaan.

Vielä eilen hän oli tietämätön
kaikista pedoista tiilimuurien ulkopuolella.
Vielä eilen hän oli ensimmäinen auringonsäde,
mutta aika juoksee iltaa kiinni 
gepardina pihanurmikossa.

Se oli tammikuu

Se oli tammikuu,
luminen ja kylmä.
Aivan kuten se villi ja nuori sydän,
joka ennen sykki jossain
syvällä tomuisten petivaatteiden alla.
Muistan vielä
miten vuodit päiväkirjoille sanapuroja
joita et kenellekään koskaan näyttänyt.
Ne pulppusivat, ne kuplivat.
Sanapuroista kasvoi meri,
kuohuava, vellova ja tumma.
Ja sitä merta oli katseesi täynnä.
Ja sitä kuohua oli kyyneleesi täynnä.
Nyt sanapurot ovat valuneet pöydälle.
Kaikkien näkyville.
Äiti sanoo,
ettei merten jää
sula enää keväällä.