Minulla on ajatus.
Ajatus siitä, että ikävöin sinua.
Jotain mustaa ja valkoista josta tulikin harmaata.
En halua avata muistojen ovia
tai oikeastaan en halua ajatella -
jokainen ajatus on auton alle jäämistä.
Lihaksiin sattuu,
Nipsukin puhui psykosomaattisesta kivusta.
Niin monta kysymystä.
Ilmaan jää vain vaiettuja lauseita
elefantteja eteisiin -
pidin sisälläni kaiken...
Hukkasin kenkäni ja lopulta astuin tyhjään huoneeseen.
Aamulla jäljellä kahlitseva ikävä
aggressivinen apina joka repii auki vanhoja patoja.
Enää aurinko on syy miksi hymyilen.
Yritän haukata sen, jotta edes jokin lämmittäisi sisällä.
Jäljellä kaksi verhotonta ikkunaa ja iloton puolikuu.
En jaksa nousta aamulla, jos aurinko ei lämmitä.
Sinä olit kerran aurinko valtameren toisella laidalla,
ja silloin seinillä oli kurpitsoja.
Pöydällä suolasiroitin ja pippuria
katseesi kuohusi niidenki ylitse.
Sinä olit inhimillisin olento ravintolassa,
vaikket puhunutkaan italiaa
vain ranskaa humalassa.
Sinä olit askeleeni jokirannassa.
Sinä olit lähelläni, välissä vain paitasi napit.
Joskus soudit merien yli
eilen soudit takaisin,
Yön kajossa pienentyvä selkäsi
ja avaruuteen katoavat sanasi.
Liittyy tähän: x
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti