Hän kuiski minulle sanoja
joita en vieläkään ymmärrä
tai näe suljettujen luomieni lävitse.
"Tellment loin de ce monde"
siellä se on, maailma
mutta olen poissa, paossa vastuuta ja aaltoja
Minä en ollut rinnallasi mitään
minä olin se, joka ei ollut edes sitäkään vähää.
Ilmakupla vedessä ja silloinkin väärässä paikassa.
Hän puristi minut käsiinsä -
jäin kämmenselkiin lasisuomuina.
Ennen meillä oli kaikki ja enemmän
Pilvetkin kumarsivat meille.
"Jai perdu mes repères"
enkä voi lentää takaisin.
Eväni eivät kanna.
Hän puhui kielillä
katsoi jokaisen pilvenhattaran taa
palavat siivet selässään.
Eksyneet silmät ja väsynyt pää
määränpäänä elämä
joka kuohusi ja laskeutui polviesi lävitse suurempiin jokiin.
"Emmène-moi aussi loin que possible"
Vien sinut meren alle ja takasin,
kunhan tulet takaisin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti