Sillä meri suolaisine pisaroineen
ja nuo vahvojen jokien koristamat käsivarret
ovat minut tähän kallioon muovanneet
painaneet, asettaneet.
Sydämesi syke kaikuu.
Sanojesi paino
vaipuu, haihtuu, painuu
vatsani pohjalle.
Loputtomina aaltoina,
loputtomina rummun iskuina.
Valuvat ylitseni syksyisenä sateena
koskevat ihoani kasteena.
Eikä edes sade voi pyyhkiä käsiäsi minusta pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti