Päiväkirjasta 24.4.2011
Olet elokuva,
jota katson läpi elämän.
Uudestaan
ja uudestaan,
päivästä toiseen.
Eikä se lopu koskaan.
Miksi sanotaan,
että kaikki kaunis katoaa,
ajan myötä lakkaa
olemasta.
Mikset tajua,
että aito rakkaus on ikuista,
parhaat asiat ilmaisia?
Katso ulos,
siellä odottaa maailma.
Käsissään kukkia, mahdollisuuksia ja toivoa.
---
Unelmia,
pilviä taivaalla.
Kaukana täältä,
se elämä
joka ei saanut mahdollisuutta.
Sekin osa suurempaa suunnitelmaa,
jota yrität tavoittaa.
Noilla taistelusta uupuneilla käsillä.
Niitä unelmia,
tai minua et koskaan tule enää saavuttamaan.
---
Ensin suljin korvani.
Sitten sydämeni, tunteeni,
ajatukseni, maailmani.
Lopuksi oven taakse itseni.
Sen myötä kaiken sinulta
vein, riistin, otin.
En päästänyt enää muurien sisään,
pinnan alle,
kynnysmaton toiselle puolelle.
Etkä sanonut sanaakaan.
Kaikki iski salaman lailla
vain koska viimein rakastin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti