Vain matkalla on väliä

Päiväkirjasta 2.4.2015

Ja hän seisoi huoneensa nurkassa

kämmenet kasvoilla.

Hengitti tuskasta kipinöivää ilmaa.

hengitti tapetteja

hengitti muistoja
hengitti riekaleita

hengitti kuivuneita arpia

jotka putoilivat katosta

pölyhiukkasina.

Ja ne iskivät

iskivät sähköiskuina

tuhannen murtuneen sydämen voimalla.

Muistuttivat kuiskien

että vain matkalla liekkien lävitse on väliä.