Lukijat

Näytetään tekstit, joissa on tunniste menneisyys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste menneisyys. Näytä kaikki tekstit

3. huhtikuuta 2015

Vain matkalla on väliä

Päiväkirjasta 2.4.2015

Ja hän seisoi huoneensa nurkassa
kämmenet kasvoilla.
Hengitti tuskasta kipinöivää ilmaa.
hengitti tapetteja
hengitti muistoja
hengitti riekaleita
hengitti kuivuneita arpia
jotka putoilivat katosta
pölyhiukkasina.

Ja ne iskivät
iskivät sähköiskuina
tuhannen murtuneen sydämen voimalla.
Muistuttivat kuiskien
että vain matkalla liekkien lävitse on väliä.

22. joulukuuta 2014

Oranssinpunaista kynsilakkaa

Päiväkirjasta 21.2.2012

Oranssinpunaista kynsilakkaa.
Kynsiin sitä,
ja kipu lakkaa,
tai ainakin laimenee,
ja lievitty.
Elämä punartuu,
avartuu,
ja selkiytyy.



Laitan käteni peiliin,
ja pullotan kyyneleeni pulloon.
Katson minua,
siipieni lasta.
Leijailen lentoon.
Peilin vanki,
pieni surujen lapsi.
Pieni kivi Saharassa,
elon erämaassa,
loputtomassa.



Olet käytäntö
x=y.
Funktio ilman ratkaisua,
pilvi ilman varjoa.
x+y=z
Teoriaa,
utopiaa,
avaraa,
liian viileänä puhaltavaa tuulta.

21. joulukuuta 2014

Tampere ja vapaus

Maaliskuu 2012, muokattu 14.12.2014

Kaupungin valot sinistä taivasta vasten,
valot ikkunoista,
timantteja kevätillassa.
Naurattaa,
mut pelkään pilata tunnelmaa,
ihan kuin taika raukeaa,
jos silmät avaa
liian aikaisin.
Haluan vain ihastella tätä maisemaa
jäädä, unohtua tähän.

---


Kohta tyttö tulee vapaaksi,
muttuu enkeliksi,
pieneksi toiveeksi.
Voit puhaltaa sen taivaaseen tomuna,
vastatuuleen vasten kasvoja.
Olet vapaa,
vapaa tulemaan uudestaan vilunväreideni alle.

20. joulukuuta 2014

Loppuja

Loppuja, niin monenlaisia, niin erilaisia. Kaikki loppuja.
Päiväkirjasta 19.3.2012

Meidän loppumme,
on kirjoitettu mustalla musteella,
vanhalle pergamentille,
perustettu väärälle argumentille.
Meidän loppumme,
on viikonloppu,
viimeinen sunnuntai kalenterissa,
josta päivämäärät katsovat punaista kuuta.
Sitä,

joka hehkuu katonrajassa.




Saako loppusi helistä, hymistä?
Sydänsuruja ehkäistä?
Onnesta henkäistä?
Uusilla puolilla häikäistä?
Ukkosta jylistä?
Petturit häpäistä?



Melkein valkoinen tahto,
on vaalea vale,
valon tanssi sateenkaaressa.
Kyyneleet merenneidon poskilla.
Ikuinen perjantai,
jonka jälkeen maanantai,
tahtoo lapsensa takaisin.



Ikuinen loppu,
on aikuinen,
pysyvä ja jäävä,
kestävä,
ehdoton.
Ikuinen loppu kuistilla,
rappurallin alla,
syksyn lehtien kanssa.

Ikuinen loppu,
ei lopu koskaan,
eikä hellitä.

Lapsia, enkeleitä, taistelua ja unelmia

Jotain vanhaa, jotain uutta. Jotain muokattua, jotain todella henkilökohtaista.

Lapsi kaupungin
Kotkan poikii,
pesässään.
Nostaa päätä,
äännähtää.
Kotkan poikii,
lapsia kaupungin,
meren ja kallioiden,
asfaltin.
Villi ja vapaa
lapsi kaupungin,
vaik muuta oletin.

Lumienkeli
Oma kuvani
vanhasta peilistä
kultakehyksin
kirjanmerkein.
Vähän kulunut,
vähän kallellaan.
Järven jäällä
talviyönä
kuutamon valossa,
autiotalossa,
vangitsinhan lumienkelin.

Taistelua
Älä anna niiden sanoa,
"parempi katsoa kun katua".
Luota, tanssi,
mee ja tee.
Propagandaista pupukuosia,
yöhousut jalassa.
Pörrötohvelit.
Oot vieläkin niin pieni,
pieni tanssiva taistelija,
joka hävisi taistelun rakkaudesta.

Unelmoijat
Jokainen meistä,
on kiinni unelmissaan,
hämähäkinseitein
ja teurastamokoukuilla.
Roikutaan vailla suuntaa.
Unelmat siintää silmissä,
Pää pilvissä.
Roikutaan, roikutaan.
Hapuillaan jotain parempaa.

18. joulukuuta 2014

Katkera rakkaus

Päiväkirjasta 19.4.2012

Kävele luokseni,
askel kerrallaan.
Ole varjoni,
ennen ensimmäistä suudelmaa.
Ole kanssani,
vaikka lähdit jo aiemmin.
Ole lähelläni,
sillä se olin minä,
joka sinua salaa rakastin.

14. joulukuuta 2014

Katkera koomikko

Päiväkirjasta 22.4.2012

Vain kipu seurana,
öisin turvana ja suojana.
Se sattuu,
mutta kestän sen.
Ei että olisin heikko,
mutta vain nainen.


Ensin muutit tapasi,
jolla mua suutelit.
Se oli alkua,
alku lopulle,
ikuisuuden jatkeelle.
Lopulta lensit pois,
perhosen siivet selässäsi.


Elämäni rakkaus,
ja enemmän.
Kirjeitä,
ja pullopostia.
Suloisia sanoja,
enkelinsiipien suhinaa.
Kaislikko,
kesä ja piilo.
Elämäni rakkaus,
käsivarren mitan päässä kuvissa
jotka lensivät tuuleen.
Katosivat enkelten mukana,
kaislikkoon.
Kesä ja piilo.


Toiset meistä,
lähtevät aiemmin,
poistuvat täältä salaa.
Jättävät ovenkin raolleen,
ja tuovat lumikukkasia eteiseen.
Mutta pidäthän sinä kiinni minusta,
niin en anna sinun pudota,
karata ja jättää ovia auki.
Pidä kiinni,
kiinni tästä lupauksesta.