Loppuja

Loppuja, niin monenlaisia, niin erilaisia. Kaikki loppuja.
Päiväkirjasta 19.3.2012

Meidän loppumme,
on kirjoitettu mustalla musteella,
vanhalle pergamentille,
perustettu väärälle argumentille.
Meidän loppumme,
on viikonloppu,
viimeinen sunnuntai kalenterissa,
josta päivämäärät katsovat punaista kuuta.
Sitä,
joka hehkuu katonrajassa.

Saako loppusi helistä, hymistä?
Sydänsuruja ehkäistä?
Onnesta henkäistä?
Uusilla puolilla häikäistä?
Ukkosta jylistä?
Petturit häpäistä?


Melkein valkoinen tahto,
on vaalea vale,
valon tanssi sateenkaaressa.
Kyyneleet merenneidon poskilla.
Ikuinen perjantai,
jonka jälkeen maanantai,
tahtoo lapsensa takaisin.


Ikuinen loppu,
on aikuinen,
pysyvä ja jäävä,
kestävä,
ehdoton.
Ikuinen loppu kuistilla,
rappurallin alla,
syksyn lehtien kanssa.
Ikuinen loppu,
ei lopu koskaan,
eikä hellitä.