Pelkoa ja harhaa, syksyjä ja pakenemista

Päiväkirjasta 9.4.2012

Yllä tietomme,
seisoo pelkomme.
Kauneutta ja harhaa,
se mikä täällä enää on varmaa
yllä kaiken tiedon,
tietämättömän ja tiedetyn,
on se,
ettei mikään ole enää täällä.
Kaipaat roskaa,
kaipaat lisää tietoa.
Mutta loppu ei aukea
ei taiat raukea
Tällä tavalla.

Syksyni,
oli hyppy tuntemattomaan.
Jonnekin,
sinne sateenkaaren taa.
Jossa ei ennen oltu käyty,
ja jonne kukaan ei halunnut enää palata.
Syksyni oli kyyneleitä,
ja mustaa samettia.
Katseilta piilossa ja 
sateenkaaren takana.


Vain rakkautta,
jää jaljelle
kun jätätte tämän kaupungin.
Kaikki se rumuus,
mitä pakenin,
on poissa.
Jäljelle jää vain kultaa,
pieniä muruja,
jokapuolella.