Sinä päivänä

Sinä päivänä tuuli taivutti puut sateenkaariksi,
sinä päivänä tuuli imeytyi takin lävitse sydämeeni
värisytti ja lämmitti yhtä aikaa.
Sinä päivänä päätettiin toteuttaa jokaikinen maailman unelma,
valloittaa maailma ja meret.
Sinä päivänä sinä tulit.

Sinä päivänä kävelin jokirannassa maha täynnä perhosia,
vihreä kaulahuivi liehui tuulessa viittana,
ja kengät kopisivat vasten mukulakivikatua.
En vielä tuntenut sinua.
Tiesin odottaa sinua lehmuksen alla
Aurasillan kupeessa.
Sinä päivänä astuin sinisten silmiesi alle,
katselin punertavaa sänkeäsi sillan toiselta puolelta.
Ihailin heijastustasi kuivuneista kyyneleistäni. 
Enkä sinä päivänä vielä tiennyt,
miten puut taipuivat tuulessa sateenkaariksi,
ja sydämeni sinuksi.

Minä mietin

Mietin miltä kaikki näyttää puiden latvasta.
Jokirannan kuhina
käsikädessä kulkevat ihmiset
joutsenet kaulakkain aurajoessa.

Mietin miltä kaikki kuulostaa öisiltä katoilta.
Hiljaiset suudelmat,
toisiinsa puristuvat kädet,
poskilta valuvat kyyneleet.
Hiljaiset tunnit.

Miltä lumisade tuntuu kasvoilla,
yössä kiitävillä siivillä.

Etäisyys

Minulla oli kyyhkysiä silmissä
ja hämähäkinseittejä ripsissä.

Katsoin sinua, 
imin sinusta ylleni levittyvää ikävää
väritöntä häkää
joka tukehdutti ja esti minua ajattelemasta kirkkaita järviä.

Sanoit,
että pienin etäisyys kahden pisteen välillä
on usein se kestämättömin.

Vain matkalla on väliä

Päiväkirjasta 2.4.2015

Ja hän seisoi huoneensa nurkassa

kämmenet kasvoilla.

Hengitti tuskasta kipinöivää ilmaa.

hengitti tapetteja

hengitti muistoja
hengitti riekaleita

hengitti kuivuneita arpia

jotka putoilivat katosta

pölyhiukkasina.

Ja ne iskivät

iskivät sähköiskuina

tuhannen murtuneen sydämen voimalla.

Muistuttivat kuiskien

että vain matkalla liekkien lävitse on väliä.

Vanhoja vol tuhat ja sata

Päiväkirjasta 24.4.2011

Olet elokuva,
jota katson läpi elämän.
Uudestaan
ja uudestaan,
päivästä toiseen.
Eikä se lopu koskaan.

Miksi sanotaan,
että kaikki kaunis katoaa,
ajan myötä lakkaa
olemasta.
Mikset tajua,
että aito rakkaus on ikuista,
parhaat asiat ilmaisia?
Katso ulos,
siellä odottaa maailma.
Käsissään kukkia, mahdollisuuksia ja toivoa.

---

Unelmia,
pilviä taivaalla.
Kaukana täältä,
se elämä
joka ei saanut mahdollisuutta.
Sekin osa suurempaa suunnitelmaa,
jota yrität tavoittaa.
Noilla taistelusta uupuneilla käsillä.
Niitä unelmia,
tai minua et koskaan tule enää saavuttamaan.

---

Ensin suljin korvani.
Sitten sydämeni, tunteeni,
ajatukseni, maailmani.
Lopuksi oven taakse itseni.
Sen myötä kaiken sinulta
vein, riistin, otin.
En päästänyt enää muurien sisään,
pinnan alle,
kynnysmaton toiselle puolelle.
Etkä sanonut sanaakaan.
Kaikki iski salaman lailla
vain koska viimein rakastin.

Missä olen

Sydämen muotoisia hiekkarantoja
täynnä eksyneiden itkemiä kyyneleitä.
Siellä, täällä, tuollakin
jokapuolella.
Niitä rantoja,
peittävät pimeät, pronssireunaiset pilvet,
hämärtyneet katseet,
mustat pitsiverhot.
Ne ovat piilossa ja turvassa katseilta,
odottavat yksinäistä löytäjää.

Kahdesta maailmasta

Hän kuiski minulle sanoja
joita en vieläkään ymmärrä
tai näe suljettujen luomieni lävitse.

"Tellment loin de ce monde"
siellä se on, maailma
mutta olen poissa, paossa vastuuta ja aaltoja

Minä en ollut rinnallasi mitään
minä olin se, joka ei ollut edes sitäkään vähää.
Ilmakupla vedessä ja silloinkin väärässä paikassa.

Hän puristi minut käsiinsä -
jäin kämmenselkiin lasisuomuina.
Ennen meillä oli kaikki ja enemmän

Pilvetkin kumarsivat meille.

"Jai perdu mes repères"
enkä voi lentää takaisin.
Eväni eivät kanna.

Hän puhui kielillä
katsoi jokaisen pilvenhattaran taa
palavat siivet selässään.

Eksyneet silmät ja väsynyt pää
määränpäänä elämä
joka kuohusi ja laskeutui polviesi lävitse suurempiin jokiin.

"Emmène-moi aussi loin que possible"
Vien sinut meren alle ja takasin,
kunhan tulet takaisin