Vanhoja vol tuhat ja sata

Päiväkirjasta 24.4.2011

Olet elokuva,
jota katson läpi elämän.
Uudestaan
ja uudestaan,
päivästä toiseen.
Eikä se lopu koskaan.

Miksi sanotaan,
että kaikki kaunis katoaa,
ajan myötä lakkaa
olemasta.
Mikset tajua,
että aito rakkaus on ikuista,
parhaat asiat ilmaisia?
Katso ulos,
siellä odottaa maailma.
Käsissään kukkia, mahdollisuuksia ja toivoa.

---

Unelmia,
pilviä taivaalla.
Kaukana täältä,
se elämä
joka ei saanut mahdollisuutta.
Sekin osa suurempaa suunnitelmaa,
jota yrität tavoittaa.
Noilla taistelusta uupuneilla käsillä.
Niitä unelmia,
tai minua et koskaan tule enää saavuttamaan.

---

Ensin suljin korvani.
Sitten sydämeni, tunteeni,
ajatukseni, maailmani.
Lopuksi oven taakse itseni.
Sen myötä kaiken sinulta
vein, riistin, otin.
En päästänyt enää muurien sisään,
pinnan alle,
kynnysmaton toiselle puolelle.
Etkä sanonut sanaakaan.
Kaikki iski salaman lailla
vain koska viimein rakastin.

Missä olen

Sydämen muotoisia hiekkarantoja
täynnä eksyneiden itkemiä kyyneleitä.
Siellä, täällä, tuollakin
jokapuolella.
Niitä rantoja,
peittävät pimeät, pronssireunaiset pilvet,
hämärtyneet katseet,
mustat pitsiverhot.
Ne ovat piilossa ja turvassa katseilta,
odottavat yksinäistä löytäjää.

Kahdesta maailmasta

Hän kuiski minulle sanoja
joita en vieläkään ymmärrä
tai näe suljettujen luomieni lävitse.

"Tellment loin de ce monde"
siellä se on, maailma
mutta olen poissa, paossa vastuuta ja aaltoja

Minä en ollut rinnallasi mitään
minä olin se, joka ei ollut edes sitäkään vähää.
Ilmakupla vedessä ja silloinkin väärässä paikassa.

Hän puristi minut käsiinsä -
jäin kämmenselkiin lasisuomuina.
Ennen meillä oli kaikki ja enemmän

Pilvetkin kumarsivat meille.

"Jai perdu mes repères"
enkä voi lentää takaisin.
Eväni eivät kanna.

Hän puhui kielillä
katsoi jokaisen pilvenhattaran taa
palavat siivet selässään.

Eksyneet silmät ja väsynyt pää
määränpäänä elämä
joka kuohusi ja laskeutui polviesi lävitse suurempiin jokiin.

"Emmène-moi aussi loin que possible"
Vien sinut meren alle ja takasin,
kunhan tulet takaisin

Meri muovasi minut

Sillä meri suolaisine pisaroineen
ja nuo vahvojen jokien koristamat käsivarret
ovat minut tähän kallioon muovanneet
painaneet, asettaneet.
Sydämesi syke kaikuu.
Sanojesi paino
vaipuu, haihtuu, painuu
vatsani pohjalle.
Loputtomina aaltoina,
loputtomina rummun iskuina.
Valuvat ylitseni syksyisenä sateena
koskevat ihoani kasteena.
Eikä edes sade voi pyyhkiä käsiäsi minusta pois.

Kun sinä lähdet

Laitathan valot päälle
kun lähdet.
Käännät tyynyt, tähdet
ja kun lähdet
puhallat kynttilätkin sammuksiin.
Unelmiin jätät jäljen.
Ja niissä virttyneissä unelmissa
sammuksiin puhallettujen unelmien katkeransuloinen tuoksu
tarttuu takkisi liepeisiin
ja vain tihkusade
voi minut pyyhkiä pois.

Hetki

Yössä hopeisena

sinä hengität sadetta hehkuen.

Elämä ei liiku

ripsesikään ei värähdä

         hyttynenkään ei inahda.

Merilokin siiven isku

jatkuu 

       jatkuu 

               jatkuu.

Sisälläni käynnissä teerien taisto

kuohuvat kosket ja liplattavat laineet ihollani

siinä missä sinä juuri olit.

Laiturinnokan huulilla

ja maailma on käsivarsiesi mittainen.

Lähti jo eilen

Romahtaa,
yhä uudestaan.
Kaatuen päälle
tukehduttaa.
Mennyt jo,
lähti eilen,
jätti meidät.
Sydän roikkuu kaulassa
irroitetussa otteessa.
Luovuttanut
lähti jo eilen.

Minulla on ajatus

Minulla on ajatus. 
Ajatus siitä, että ikävöin sinua. 
         Jotain mustaa ja valkoista josta tulikin harmaata.
En halua avata muistojen ovia
  tai oikeastaan en halua ajatella -
            jokainen ajatus on auton alle jäämistä. 

Lihaksiin sattuu,
Nipsukin puhui psykosomaattisesta kivusta.
Niin monta kysymystä. 
Ilmaan jää vain vaiettuja lauseita
elefantteja eteisiin -
           pidin sisälläni kaiken... 
Hukkasin kenkäni ja lopulta astuin tyhjään huoneeseen.
Aamulla jäljellä kahlitseva ikävä
aggressivinen apina joka repii auki vanhoja patoja.
                        Enää aurinko on syy miksi hymyilen. 
Yritän haukata sen, jotta edes jokin lämmittäisi sisällä. 
Jäljellä kaksi verhotonta ikkunaa ja iloton puolikuu.

En jaksa nousta aamulla, jos aurinko ei lämmitä. 
Sinä olit kerran aurinko valtameren toisella laidalla, 
ja silloin seinillä oli kurpitsoja. 
Pöydällä suolasiroitin ja pippuria
                                    katseesi kuohusi niidenki ylitse.
Sinä olit inhimillisin olento ravintolassa, 
                     vaikket puhunutkaan italiaa
                vain ranskaa humalassa.
Sinä olit askeleeni jokirannassa. 
Sinä olit lähelläni, välissä vain paitasi napit. 
Joskus soudit merien yli
                             eilen soudit takaisin,
Yön kajossa pienentyvä selkäsi
 ja avaruuteen katoavat sanasi.





Liittyy tähän: x

Ennustus

Ei tullut sinusta,
sitä mitä kultaisissa isien ennustuksissa luvattiin.
Kirkkainta tähteä taivalle,
reunusta pilven reunalle,
puutarhan kirkkainta kukkaa.
Ei tullut sinusta myöskään,
äitien pahinta päiväunta.
Kyynelistä syöpynyttä
ja merissä vettynyttä.

Sinusta tuli oman peilikuvasi heijastus
timanttina hohtavasta atlantista
vaikka merten kuohuissakin liisit.
Sinulle satoi mahdollisuuksia sateena
ja ilmestyi pullopostina.
Sinusta tuli enemmän
kuin mitä tuuli, kuu ja tähdet lupasivat.

En voi enää pidellä aaltoja

En voi enää pidellä aaltoja
taistella tuulen voimaa vastaan
taipua pisaroiden 
                             painosta.
Se painaa,
painaa kasvoja
polttaa ihoa
kuplii veressä tummana
ja lopulta juurtuu minuun.
Enkä enää ole se
                mitä heijastukseni 
oli aamulla.
Mitä kovemmin pidän kiinni
sitä nopeammin vesi valuu sormieni lävitse
osuu maahan hiekkana.

Enkä voi enää pidellä aaltoja,
                                                rakastan sinua
kaikuu nyt
                 tyhjässä 
                                tyhjässä
                                              huoneessa.

Onni älä jätä

Pieni toive
lumisateena ilmassa.
Ilo ja onni
älä jätä.
Älä hylkää.
Vaikka lumihiutaleet sulavat aamuisin,
älä sinä sula.
Älä sinä haihdu.
Kestä vielä tämä päivä.