Päiväkirjasta 10.1.2015
Siihen asti,
olit ollut vain varjo varsinaisen kuvan takana.
Oikeasti olitkin voima,
jolla kuva sai värinsä.
Pitelit kuvaa seinässä,
uututtaan kiiltävä naula.
Nyt olet kehys.
Hopeareunus harmaissa höyhenunelmissa,
jossa totuus on piilotettuna silmäniskuihin.
Huoneen keskellä kultaisen ohran valtameri
katson sinua toiselta laidalta.
Ruskeita silmiäsi,
etkä vielä huomaa.
Maailma pyörii,
tupakansavua ja humalaisia puheita.
Musiikkia liian lujalla.
Kohta olet jo tässä,
toisen yön jälkeen tiedän jo kaiken,
Mutta en vielä. En vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti