Le temps passe vite

Kukapa ei rakastaisi makeaa, vaaleanpunaista savua,
joka täyttää jokaisen aistin
kiiltävät silmät ja laukkaavan mielen,
jokaisen salatunkin katseen ja ajatuksen
Rakkaus.
Palapelin paloja hajallaan
ympäri lattiaa.
Ihmisiä, jotka kokeilevat onneaan
palojaan, muotojaan, toisiaan
suutelevat valaistujen siltojen keskellä,
jokirantojen lehmusten alla
satamasta lähtevien laivojen kansilla.

Toivovat olevansa oikealla sillalla,
oikean lehmuksen alla.
Oikean laivan kyydissä.
Lupaavat rakastaa jokaisen aallon kohdalla.

Le temps passe vite,
he kuiskivat ja pian ovat jo paloina muiden lattioilla
ennen kuin ohitse on mennyt yhtäkään laivaa.
Ja uusi aamu,
uusi pisara sateeseesi,
uusi kiehkura savuusi
ehdokas palapeliisi
on jo täällä.